Filippo Italiassa

Bella Italia, un giorno ci incontreremo di nuovo!

2010-08-22T10:52:00.000+02:00

Kaunis Italia, jonain päivänä tapaamme vielä!

Kamalaa vilsekttä ja vilinää on uuteen kotiin kotiutuminen aiheuttanut, mutta nyt aletaan olla jo voiton puolella.

Viimeiset päivät Italiassa sujui Filippolla oikein mukavasti. Siihen kuului paljon pakkaamista ja tuttujen hyvästelemistä. Ja paljon asioita mitä piti vielä viimeistä kertaa kokea Italian maalla.
Filippon kantakahvilasta tarjottiin puoli ilmaiseksi viimeiset macchiatot, paninit ja mehut lounasaikaan ja Filippon kantajäätelöbaarista tarjottiin ilmaiseksi viimeiset jäätelötuutit. Ikävä tulee näitä herkkuja!!

Ennen lentoa Suomeen Filippo matkusti ensin Milanoon, josta lento sitten seuraavana päivänä lähti. Täytyy sanoa, ettei Milano niin kovasti sykähdyttänyt. Iso kaupunki, jossa paljon liikennettä. Paljon muuta nähtävää Filippo ei sieltä keksinyt, kuin Duomon, joka kyllä oli tosi hieno, ison puiston ja muutaman "riemukaaren". Mutta onpahan Milanokin sitten nähty. Kamalan kallista siellä ainakin oli! Onneksi sentään kiskasta sai ostettua macchiaton 80sentin hintaan ja sellaisen Filippo nautti puiston penkillä.

Kotimatka sujui ilman pahempia kommelluksia ja voi sitä riemua, kun monen kuukauden jälkeen Filippo tapasi ystävänsä Herra Vipetin ja Pikku-Koira Chihuahuan. Oli mukavaa taas olla Suomen raikkaassa kesässä.
Filippo oli kovasti odottanut, että olisi päässyt Herra Vipetin kanssa sähköpupu treeneihin ja muun mukavan liikunnan pariin. Valitettavasti Herra Vipetillä kuitenkin todettiin muutama viikko Filippon paluun jälkeen toisen olkapään jänteessä vamma ja eläinlääkäri kielsi Herra Vipetiltä liikunnan kokonaan ainakin kuukaudeksi! Filippon sitten täytyy tyytä vain muiden haukkujen juoksujen seuraamiseen. Onneksi rata sijaitsee melkein naapurissa niin siellä on helppo piipahtaa.

Mitä Italiasta sitten jäi mieleen...
Ihanat herkulliset kahvit. (Suomalainen kahvi ei tällä hetkellä maistu juuri muulle kuin lämpimälle vedelle/maidolle/teelle... kaippa siihenkin taas tottuu.)
Jäätelö, jonka vertaista ei mistään muualta voi saada kuin Italiasta.
Vuoret, joita Filippo sai päivästä toiseen ihailla minne ikinä päänsä käänsikään. Niihin tuskin kyllästyy koskaan.
Kauniit vanhat talot ja niiden ihanat puiset ikkunaluukut.
Kahvila kulttuuri. Suomessa kun on vaikea löytää paikkaa missä ei sitä kaljaa kitattaisi.
Iloiset ja ystävälliset ihmiset, joihin on niin paljon helpompi tutustua kuin juroihin suomalaisiin.
Rento elämäntyyli.
Ihana italialainen puheensorina kaupungilla.

Italiassa oli paljon ihania asioita, mutta toisaalta esimerkiksi siihen oli hieman vaikea tottua, että kaikki asiat toimi vähän niinkuin sinne päin. Suomessa kun kaikki on niin täsmällistä. Jos jonkin asian piti (periaatteessa) mennä tietyllä tavalla ja halusi sen kuitenkin menevän toisella tavalla niin aina sai asiat keskusteltua läpi. Toisaalta ihan kiva, mutta toisaalta se sitten ei taas tuo mitään varmuutta minkään asian toimivuudesta ja täsmällisyydestä.
Kauppojen aukioloihin Filippo ei saanut viimeiseen päiväänkään mennessä kunnollista tolkkua. Oli aika kummallinen havainto, kun täällä Suomessa esim. Filippon lähikauppa on auki 7-23 JOKA päivä! Italiassa lähikauppa kun avautui yhdeksän maissa sulki uudelleen kahdentoista aikaan ja avasi taas vähän ennen neljää ja sulkeutui seitsemltä.
No, eiköhän tähän Suomalaiseen täsmällisyyteen ole kuitenkin kohtuullisen helppo taas tottua.

Iso kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet tämän ihanan ajan Italiassa Filippon kanssa niin paikan päällä kuin bloginkin välityksellä!
Suuret kiitokset myös mahtavan ihanalle Italialle, kauniille Alppivuorille ja Filippon sydämmellisen lämpimälle pienelle kotikaupungille Trentolle.

Filippo päättää kerotmuksensa tähän.

GRAZIE PER TUTTI!!! Ci vediamo a dopo!!!

Suomessa!

2010-08-09T08:33:00.000+02:00

Filippo palasi hetki sitten Suomeen! Tällä hetkellä on vielä sellaiset kiireet päällä kotiutumisessa uuteen kotiin, että kunnollisen loppuraportin Filippo pistää vielä tänne blogiin sitten kohta, kun kiireet helpottavat.
Mutta mukava on ollut palata ja säätkin ovat suosineet eikä pahempaa shokkia niistä Italian +42c lämpötiloista Suomen lämpöön siirtymisessä ole tullut. Vaikka on täällä pohjolassakin ollut kuuma niin ilma on kuitenkin ollut ihanan raikasta koko ajan verrattuna Italian laaksossa paahtumiseen!

Piakkoin sitten tarkemmat loppu kuulumiset!

Viimeiset visiitit järvillä

2010-07-28T17:26:00.001+02:00

Mikä voisikaan olla mukavampaa rankan vuorilla patikoimisen jälkeen, kuin päästä pulahtamaan raikkaaseen järveen. Sempä takia Filippo kävikin vielä tutustumassa muutamiin kauniisiin järviin tässä lähistöllä. Toinen jävistä ei ollut ihan pieni, muttei myöskään kovin isokaan. Sellainen sopiva. Vesi oli ihanan lämmintä ja todella kirkasta. Pohjaan näkyi selvästi vielä jossain neljän metrin syyvyyden tienoilla. Kauniit vuoret ympärillä ja mahtava iso nurminiitty rantana missä kuivatella höyheniä polskuttelun jälkeen.

Toinen järvi minne Filippo pääsi polskimaan oli ihan pikkiriikkinen pinta-alaltaan, mutta syvyydeltään n.16 metriä. Tämä järvi sijaitsi hieman ylempänä vuorilla ja sen vuoksi vesikin oli viileää. Mutta voi miten ihanalta se tuntuikaan pulahtaa kuumana päivänä vilvoittavaan järveen.

Näiden lisäksi oli tietenkin käytävä tutustumassa Italian suurimpaan järveen Gardaan. Filippo kävi piipahtamassa Gardan pohjoisimmassa kaupungissa, Riva Del Gardalla. Se oli todella kaunis kaupunki. Melko paljon siellä oli turisteja. Lähinnä saksalaisia. Ja yllätys yllätys kaupunki oli juuri silloin taas jonkin saksalaisen pyöräilykisan päätös etappi ja tämä tietenkin toi kaupunkiin vielä muutaman extra saksalaisen. Tällä kertaa pyöräilijöiden ei tarvinnut uiskennella suihkulähteessä vaan kisaajaat ajoivat pyörineen päivineen suoraan järveen!

Rivalla Filippo myös tapasi hieman kaukaisempia pikkuserkkuja kauniita auringossa hienosti hohtavia joutsenia. Niiden kanssa Filippo surusteli hetken ja vaihtoi viimeisemmät kuulumiset. Filippo lupautui viemään myös terveiset kaikille Suomen joutsenille. Gardan seutu on kyllä mahtavan näköistä ja Filippo elättelee toivoa, että joskus sitten Suomeen asettumisen jälkeen olisi mahdollista lähteä sinne lomailemaan. Gardan ympäristössä menee mm. paljon hienoja pyöräily reittejä mitkä ovat varmasti näkemisen arvoisia.

Nyt on Filippolla menossa ihan vihoviimeiset päivät täällä Italiassa ja kova pakkaaminen onkin jo käynnissä. Piakkoin on aika tavata kaikkia ihania ystäviä joita Suomen maassa on odottamassa!

"Mä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin tietenkin..."

2010-07-26T09:34:00.000+02:00

Filippon aika Italiassa alkaa käymään vähiin, mutta vielä ennättää kokea uusia asioita! Filippo on mm. käynyt patikoimassa kahdelle suurelle vuorelle. Ensimmäinen reissu vei n. 2300 metriin ja toinen 2100 metriin.

Vuoristot ovat mahtavaa patikka seutua ja reissut kestivät semmoiset 6-7 tuntia kumpainenkin (siis pelkkä patikointiosuus, matkat paikan päälle sitten erikseen). Kyllä sen sai pienissä räpylöissään tuntea, että nyt on tullut patikoitua! Maisemat olivat henkeäsaplaavan kauniita ja niitä olisi voinut jäädä ihastelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Toisella retkellä Filippo pääsi näkemään kauniin piskuisen (ja hyisen kylmän) vuoristolammen ja lunta keskellä kuumaa kesää. Toisella retkellä taas vastaan tuli kauniita Edelweiss-kukkia eli Alppitähtiä. Alppien kaunis ja ainutlaatuinen ja rauhoitettukin kukka. Ja vuorenrinteillä loikki jonkin sortin vuoristo vuohiakin! Patikointi oli välillä henkeäsalpaavaa muutenkin kuin maisemien takia... Maasto nimittäin oli välillä pelkkää kivisilppua, ei kasvustoa rinteillä mikä pitäisi maanpaikallaan, jos sattuisi polulta lipsahtamaan ja polut olivat juuri sen verran leveitä, että siihen nyt yksi polku mahtui. Onneksi tällaisia kohtia ei ollut sentään koko matkaa ja niistäkin selvittiin! Kyllä on hatun noston paikka vuorten vuohille, kun ne tuollaisissa maastoissa loikkivat.

Retkillä Filippo tapasi muutamia ”Alppi-ukkeleita”, kiven kovassa kunnossa olevia vanhemman polven alppilaisia.

Toisella reissulla taukoa pidettäessä Filippo yhtäkkiä huomasi, että yksi seurueessa ollut setä oli hävinnyt. Hetken päästä ilmeni, että tälle oli tauko jo riittänyt ja hän oli päättänyt tehdä juoksulenkin lunta pitkin vuoristoa ylös päin. Tauon päätyttyä Alppi-ukkeli piti huhuilla alas sieltä rinteeltä, että nyt pitäisi taas jatkaa matkaa. Kilometrin tai parin lenkin setä oli siinä heittänyt vuorta ylöspäin ihan vaan lämpimikseen... Vielä kovemmassa kunnossa oli sedän koira ”Cane Caduto”, jonka lenkille kokonaisuudessaan tuli matkaa varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin muille, koiran juostessa koko ajan edestakaisin. Cane Caduto tarkoittaa tippunutta koiraa ja nimen haukku oli saanut siitä, että kerran se oli yhdellä reissulla hävinnyt ja pari päivää sitä oltiin etsitty ja lopulta se löydettiin tippuneena vanhaan hopeakaivokseen. Onneksi koira polo oli siitä näemmä hyvin selvinnyt.

Toisella retkellä tuli vastaan samanmoinen Alppi-ukkeli. Filippon reitti käsitti tällä kertaa kolme eri huippua minne kiivettin samalla vuorella. Ja aikaa niiden kulkemiseen kului. Tarkempaa aikaa Filippo ei katsonut, muuta kun että kuluihan sitä. Niin ja tämä Alppi-ukkeli oli JUOSSUT nämä huiput läpi n. 50 minuuttiin. Filippo tapasi tämän sedän viimeisellä huipulla ja siinä se istuskeli kuin ei mitään kummempaa olisi ollut puuhailemassa. Aikamoisia veijareita nuo alppilaiset!

Jäätelö ja Sprizit avuksi kuumuuteen!

2010-07-21T11:26:00.000+02:00

Ympäri Eurooppaa lämpölukemat ovat olleet vahvasti helteen puolella kuten myöskin täällä Pohjois-Italiassa. Tätä nykyä +30c tuntuu jo olevan kohtuullisen mukavan ”viileä” ilma sillä pahimpina päivinä mitari kipuaa täällä laaksossa +42c! Ja Filippokin voi toden totta sanoa että, sillon on Kuuma! Ei auta kotona ikkunan avaaminen. Koitat avata ikkunaa niin sormet palaa koska ikkunan kahva on tuli kuuma ja kun ikkunan saa auki niin tuntuu lähinnä siltä kuin joku puhaltaisi hiustenkuivaajalla kuumaa ilmaa sisälle päin...

Onneksi kaunis kaupunki tarjoaa viilennys mahdollisuuksia mm. jääkahvien, isojen jäätelöannosten ja Sprizin muodossa. Mahtavat jäätelöannosket ovat marjojen ja hedelmien kanssa niin valtavia että ne voisivat riittää Filippolle melkein koko viikon tarpeikisi. Ja tämä Spriz on Pohjois-Italiassa paljon juotu juoma. Raikkaan oranssi, jääpaloilla ja tuoreella appelsiinin viipaleella täydennetty alkoholipitoinen juoma. Harvoin näkee kahvilaa, jossa ei ainakin muutama tätä juomaa olisi nauttimassa. Sitä lipittävät niin nuoret kuin vanhatkin.

Filippo on muutamaan otteeseen käynyt visiitillä tuolla vuorilla. Ja voi että miten ihanan raikas ilma siellä onkaan! Lämpöä on n. 10c vähemmän kuin alhaalla laaksossa. Kaupunki tyhjeneekin joka viikonloppu melkein kokonaan, kun kaupunkilaiset pakenavat kuumuutta vuoristoon.

Filippo lupaa piakkoin kertoa yhdestä hienosta reissustaan ehkä tämän reissun upeimmissa maisemissa!

Paahteinen sunnuntai

2010-07-04T15:44:00.001+02:00

Filippo kävi tänään oikein mukavalla sunnuntaikävelyllä. Vaikka aurinko paahtaa tukahduttavasti niin onneksi kastelulaitteet toimii ja kukat pysyy loistossaan. Italialaiset näyttävät pitävän kauniista kukista. Kaupungin joka kolkka on nimittäin täynnä upeita kukkaistutuksia. Niitä ja vähän muutakin maisemaa Filippo tallensi kameralle tämän päiväisen kävely reissun aikana.

Kaupunki oli hiljentynyt sunnuntain viettoon ja kadut ammottivat tyhjyyttään. Onneksi jäätelöbaarit sentään pitivät ovensa avoinna ;)
Kyllä voi sanoa, että näissä maisemissa kelpaa tehdä sunnuntaikävely jos toinenkin!
Kuvat puhukoot tällä kertaa puolestaan:

Uskomattoman K U U M A !!

2010-07-03T16:33:00.000+02:00

Lämpöä on päivittäin n. +35c eikä edes illalla kuumuus oiken helpota. Vielä n.klo 22 aikoihin mittarit näyttää +30c... Eikä riitä, että on vaan kuuma, mutta kun tämä Filippon kotikaupunki on vielä Erityisen tuskallisen kuuma. Kaikki tuntuvat sitä valittavan, paikalliset sekä vierailijat.. Syy on siinä, että kaupunki sijaitsee laaksossa isojen vuorten ympäröimänä ja lämmin ilma kasautuu tänne alas eikä se sitten vaihdu juuri nimeksikään. Jäätelön syönnistäkin on tullut taitolaji, on oltava hurjan vikkelä, jotta kerkeäisi edes hieman sitä maistamaan ennen kuin se on kokonaan sulanut pois...

Onneksi kaupunki on ollut viisas ja ympäriinsä on pystytetty erilaisia ”vesiposteja” mistä tulee juomakelpoista vettä, jolla saa janonsa sammutettua ja juoma astiansa täytettyä.

Tässä eräs päivä Filippo törmäsi Tour Transalp pyöräily tapahtumaan. Kaupungin keskus Piazza oli muuntautunut tällä kertaa pyöräily kisan päätös etapiksi. Filippon saapuessa paikalle maaliviivalla raksuttava kello tikitti jo yli viittä tuntia ja pyöräilijöitä saapui maaliin tasaista tahtia. Aikamoisen urheilusuorituksen olivat tehneet tässä kuumuudessa!

Piazzalla pyöräilijät sitten kylpivät suihkulähteessä kuin ankat konsanaan! Oli tainnut tulla hiukkasen kuuma...

Täytyy vielä mainita, kun noista jäätelöistä on ollut jo aikaisemmin puhetta, kuinka hirmuisesti täältä löytyy eri makuja niin Filippopa maistoi yksi päivä OLUT-jäätelöä! Ihan normaalin näköistä jäätelöä mikä maisui ihan oikesti OLUELLE! Se oli kyllä aikamoisen erikoinen makuelämys se...

Juhannus Italialaisittain

2010-07-02T10:30:00.000+02:00

Filippo ei päässyt täällä Italian maalla viettämään varsinaista juhannusta, mutta juhlimaan se pääsi kuitenkin. Täällä juhlittiin nimittäin San Vigilion juhlaa. San Vigilio on joku pyhä ukkeli ja katolinen maa kun Italia on niin pyhiä ukkeleitahan täällä riittää.

Juhlimaan ei suinkaan tyydytty vain yhtenä päivänä vaan juhla kesti kokonaisen viikon. Joka päivä oli jotain konsertia ja tapahtumaa pitkin pientä kaupunkia. Koko viikon kadulla pyöri ”entisajan ihmisiä” ritareita ja linnanneitoja yms. Päähuipennus oli sitten 26.6 eli Suomen juhannuspäivänä. Koko kansa oli illalla ulkona juhlistamassa. Kaupat kun täällä menevät kiinni normaalisti n. klo 19.00 illalla niin nyt juhlan kunniaksi ei suinkaan kaupat olleet kiinni vaan ne olivat auki myöhäiseen yöhön asti! Ensimmäiset kaupoista meni kiinni klo 23 maissa ja kahvilat ja jäätelöbaarit olivat auki pisimpään eli sinne aamu 4-5. Neljän aikaan aamulla, aamunkoittoa odoteltaessa, juhlijoille tarjottiin ilmainen aamupala monissa kahviloissa, cappucinoa ja croisantteja.

Täällä päin monesti tapahtumissa ja juhlissa on paljon ilmaista antia. Tälläkin kertaa suurin osa konserteista ja teatteri esityksistä olivat ilmaisia. Lisäksi jaettiin paljon ilmaisia maistiaisia ja mm. alkoholittomia drinkkejä. Olipa muuten mukavaa verrattuna Suomeen, kun känniörveltäjät puuttuivat katukuvasta kokonaan! Aika uskomattomalta tuntuu, kun kansa juhlii n. klo 18 eteenpäin ja vielä puolenyön aikaankaan ei pahemmin humalaisia heilujia tullut vastaan. Muutamalla askel näytti hieman haparalta, mutta ne taisivatkin kaikki olla saksalaisia...

Filippo vietti oikein mukavan illan kaupungin vilinässä katsellen ilotulituksia, nauttien myöhäisillan illallisen ulkoravintolassa ja siemaillen Spriziä ystäviensä kanssa. Nukkumatti kutsui Filippoa tosin jo ennen aamunkoiton odotuksen ilmaisia aamupaloja ja Filippo hipsi ihanan lämpimässä kesäyössä muutaman muun väsyneen kanssa kotiin nukkumaan.

Nyt on sitten lähtenyt käyntiin Filippon viimeinen kuukausi Italiassa! Aina on ihmeteltävä sitä samaa asiaa, että niin vaan se aika vierähtää!

Ei Italiaa ilman jalkapalloa, ei jalkapalloa ilman Italiaa...

2010-06-25T16:59:00.000+02:00

Filippo tutustui yhteen erittäin tärkeään osaan sitä aidointa Italiaa. Eli Filippo kävi muiden italialaisten tapaan seuraamassa baarista käsin jalkapallon MM-ottelun Italia – Slovakia. Ja se oli kiehtova kokemus se vaikka huonosti Italialle siinä kävikin...

Hieman ennen ottelun alkua kadut rupesivat tyhjenemään ihmisistä. Baarit, jotka eivät olleet varustautuneet televisioilla ammottivat tyhjyyttään ja baarit, joissa televisio oli olivatkin yli äyräittensä täynnä innokkaita pelin seuraajia. TV:t oli onneksi viritetty terasseille, muutoin sisätiloissa olisi tilaa ollut varmaan yhtä paljon kuin sillillä purkissa. Muutama baari oli varustautunut jopa kahdella telkkarilla.

Peliä aloiteltaessa kansallislaulun soidessa kisakansa yhtyi innokkaana mukaan lauluun ja vuvuzelat pauhasivat. Kun peli kunnolla pääsi alkuun niin ei tarvinnut miettiä missä maassa sitä nyt ollaankaan. Kädet viuhuivat, kansa jakeli ohjeitaan pelaajille ja tuomareille ja painokelvottoman tekstin määrä oli suuri siinä vaiheessa, kun vastustaja pääsi tekemään maalin. Ja mm. huippu pelinrakentaja Andrea Pirlon kentälle pääseminen sai aikaan huikeat suosion osoitukset. Pirlo kun muutenkin on näitä pohjois-Italian jalkapallo-poikia (Pelannut mm kummankin, Inter Milanon sekä AC Milanon riveissä. Inter Milanon kannattajia tässä kaupungissa näkyy eniten.) Sitten kun ITALIA teki maalin niin auta armias! Kuin taivas olisi revennyt. Kaikki räjähtivät huutamaan kädet ilmassa ja suurin osa vielä hyppäsi pöydälle tai penkille hurraamaan ja niihin vuvuzeloihin pistettiin ääntä oikein kunnolla.

Monta kertaa ottelun aikana mummelitkin pysähtyivät kyselemään millä mallilla peli oikein on ja kun kuulivat, että Italia on häviöllä niin alkoi kova voivottelu ”Voi voi mikä Katastrofi!”

Aikamoinen katastrofi tämän vuotiset MM-ottelut Italialle olivatkin. Hallitseva maailmanmestari ja yksi ennakkosuosikeista jotui pakkaamaan tavaransa ja lähtemään kotiin jo alkukarsinnoista! Italian piti olla helppo päästä näistä läpi, mutta ei niin ei. Ens kerralla sitten...

Kuten aikaisemminkin on ollut puhetta siitä, että jalkapallo on Italialle erittäin tärkeä asia, niin Filippo on mm. tehnyt sellaisen huomion, että esim. Italian pääutissivustolla linkeissä ei ole yleisesti linkkiä urheiluun vaan siellä on vain linkki ”jalkapallo”.

Raftingiä. Chili Raftingiä!

2010-06-17T10:35:00.001+02:00

Filippo on ollut hiukkasen kiireinen tässä viime viikkoina ja blogi päivitykset ovat jääneet vähemmälle, mutta nyt on taas aikaa kertoa viiseimimmistä aktiviteeteista!

Tällä kertaa Filippo aktivoi itsensä omaan elementtiinsä veden äärelle. Luvassa oli paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita (ihan kirjaimellisesti...!). Kyseessä oli koskenlasku. Se oli ihan kunnon koski mitä lähdettiin laskettelemaan ja kunnon turvavarusteet piti jokaisella olla, kypärät ja märkäpuvut ja kaikki. Rannassa käytiin tarkasti läpi turvallisuus asiat ja paatin kapteeni opetti melojille ohjeet mitä on kuunneltava.

”Forward!” = kaikki meloo eteen päin,

”Back!” = kakki meloo taakse päin,

”Stop!” = kukaan ei tee mitään,

”Hang on!” = tartutaan paatin sivu turvanaruista kiinni ja nojaudutaan sisään päin,

”All in!” = kaikki hyppää paatin sisälle pohjalle istumaan (normaalisti istuttiin sivulaidalla).

Siinä tärkeimmät.

Alku pätkä oli hieman rauhallisempi ”treeni-osuus”. Tällä ”treeni-osuudella” tuli vastaan pieni hiekkasaareke, jolle paatit pysäytettiin. Kukapa olisi arvannut mitä tuleman pitää! Jokaine meloja pistettiin kosken vietäväksi yksi kerrallaan. Tarkoituksena oli kokeilla miltä tuntuu, jos sattuu tipahtamaan kyydistä. Vaikka Filippo on vesieliän oli tämä kokemus aikamoinen... vesi oli nimittäin KYLMÄÄ ja virta oli todella voimakas. Kaikki kuitenkin pääsivät räpiköimään turvallisesti takaisin saarekkeelle ja matka jatkui.

Jonkin aikaa matka kerkesi tämän koetuksen jälkeen jatkua, kun Filippon paatista yhtäkkiä yksi tyttö-parka tipahti kyydistä! Paatti oli hypännyt suuren kuohun yli ja tyttönen ei saanut pidettyä kiinni ja joutui kosken kuohujen vietäväksi. Hetki meni ennen kuin paatti saatiin pysäytettyä rantaan. Onneksi tyttö oli pudonnut hyvin lähellä rantaa ja hän onnistui taistelemaan itsensä rantakiville. Muutaman pienen kolhun hän sai kivistä ja säikähti ja hengästyi kovasti, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Tyttö hengähti hetken ja jatkoi sitten matkaa meidän muiden mukana. Onneksi oli käyty turva-asioit läpi sekä testaamassa virtaavassa vedessä olemista. Varmasti niistä oli apua tässä tilanteessa.

Reissu sujui muuten todella hyvin ja hauskaa oli. Loppu ilta vietettiin mukavasti erilaisten kesä aktiviteettien parissa. Pelaten korttia, lentopalloa yms. sekä syöden ja seurustellen. Niin ja tietysti tämä kaikki taasen kerran tapahtui paikassa, jota ympäröi uljaat komeat vuoret!

Näyttää siltä, että Filipposta on kehkeytymässä kunnon aktiviteetti-ankka täällä reissun päällä. Uusista aktiviteeteista sitten ensi kerralla!

Onnettomuuspaikalla

2010-05-17T14:05:00.004+02:00

Tähän asti Filippon kokemukset Italiassa elosta ja olosta ovat olleet aikalailla vain mukavia ja positiivisa, mutta ei kai sekään voi jatkua ikuisesti... Nyt sitten kävi niin, että Filippo joutui silminnäkijäksi erittäin pahalle onnettomuudelle.

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Filippo oli bussipysäkillä tutkailemassa aikatauluja ja pysäkillä oli tunkua sillä läheisestä koulusta olevat oppilaat olivat lähdössä koteihinsa lounastaukoa viettämään. Kello oli vähän yli yhden. Ensimmäinen bussi tuli ja lapset ja nuoret kiirehtivät siihen niin, että se tuli aivan ääriään myöten täyteen.
Pysäkiltä lähdettyään bussi ajaa ensimmäiseksi jyrkkään 90 asteen mutkaan, jossa on bussin tullessa punaiset valot jalankulkijoille. Mutka on hankala ja bussi ajaa siinä todella hitaasti, kävely vauhtia. Mutta sitten! Bussi pysähtyy. Kuski avaa ovet, tulee ovelle katsomaan, menee takaisin sisälle, bussi peruutta. Bussin ovet avautuvat ja sulkeutuvat muutamia kertoja, lapset ryysivät ulos bussista ja osa jo itkee ja osa kirkuu. Kaikki näyttävät järkyttyneiltä. Kun ihmismassa bussin luota hälvenee niin kamala näky paljastuu. Maassa makaa vähän alle 20 vuotias tyttö ja bussin oikean puolen etupyörä on juuri ajanut täysin hänen oikean jalkansa yli. Polvi sekä jalkaterä on jotenkuten säästynyt, mutta säären ja pohkeen kohdalla ei ole enää mitään... Paikalle rientää samantien auttajia. Bussi kuski ravaa hermostuneesi puhelin korvallaan edestakaisin bussin käytävää. Soittaa ambulanssin

Auttajat toimivat todella hienosti. Mies irroittaa vyön itseltään ja tekee siitä kiristyssiteen tytön ruhjoutuneen ja paljon verta vuotavan jalan ympärille, toiset yrittävät puhua rauhoittavasti ja silittävät tytön selkää. Tyttö on ollut jatkuvasti tajuissaan ja huutaa ja toistaa ”Oh! Dio mio! Oh! Dio mio!” (”Voi hyvä luoja! Voi hyvä luoja!”) Ambulanssit ovat paikalla muutamassa minuutissa. Paikalle on tullut myös poliiseja, carabiniereja ja palokunta (sitä varten, jos olisi ollut tarvetta siirtää bussi tytön päältä). Tyttö hoidetaan hoidetaan siirtokuntoon ja kiidätetään sairaalaan suoraan leikkauspöydälle.

Tyttö on menettänyt paljon verta ja vamma on todella vakava, mutta kirurgit yrittävät silti pelastaa jalan. Mitään takeita leikkauksen onnistumisesta ei ole. Voi olla, että vasta muutaman kuukauden päästä selviää saako tyttö pitää jalkansa edes jonkinlaisena. Täysin kuntoon sitä ei koskaan saada.

Seuraavana päivänä tapahtuma on kaikkien paikallislehtien päälööpeissä.

Tyttö oli kävellyt päin punaisia ja bussikuski oli huomannut hänet liian myöhään. Tytön onneksi bussi oli kulkenut juuri sillä hetkellä erittäin hitaasti. Oli vain muutaman kymmenen sentin päässä, ettei pyörä olisi ajanut myös toisen jalan päältä. Jos tällaisilla nopeuksilla voi tapahtua tällaista niin mitä sitten, kun auto ajaa 40km/h tai 80 tai 140... Ei kannata koskaan luottaa sokeasti siihen, että autoilija on sinut huomannut. Jos tyttö olisi malttanut odottaa sen 5 sekuntia ja antanut bussin mennä ensin niin näin ei olisi käynyt.

Moni tuskin montaa kertaa elämässään osuu onnettomuuspaikalle ensimmäisten joukosta. Nyt olisi ehkä hyvä hetki miettiä miten itse toimisi, jos joutuisi ensiapua antamaan. Jos on edes mielessään käynyt asioita läpi niin voi olla, että se auttaa onnettomuuspaikalla toimimista. Aina kannattaa mennä auttamaan vaikka tuntuisi, ettei osaa mitään tehdä. Yleensä aina on pahempi asia jättää tekemättä mitään kuin tehdä edes jotain. Vaikka vain potilaan rauhoittamisella voi saada jo paljon positiivista aikaseksi, jos ei mitään muuta pysty.

Maailmassa tapahtuu koko ajan kaikenlaista pahaa ja ikävää, mutta kun se osuu näinkin lähelle itseään niin kyllä se koskettaa. Tapahtuman jälkeen Filippo tepsutteli entistäkin kiitollisempana kahdella ehjällä räpylällään ja räpisteli kumpaakin ehjää siipeään.

Lopuksi vielä muutama asiaan liittyvä linkki. Voimme kaikki miettiä mitä voimme tehdä toisen hyväksi. Pienikin teko voi olla toiselle todella suuri.

Ensiapuohjeita

Luovuta verta

Lahja elämälle

Toivottakaamme tälle nuorelle tytölle voimia toipumiseen!

Toivottavasti jatkossa saatte luke mukavimmista asioista.

Vuorten valloitusta

2010-05-11T23:12:00.000+02:00

Ei tälle taida tulla laisinkaan loppua! Filippo nimittäin TAAS pääsi ihastelemaan huikeita maisemia! Tuntuu jo miltein uskomattomalta miten täällä voi joka nurkan takaa tulla toinen toistaan upaempia paikkoja vastaan.

Nyt oli sitten siitä aikaisemmasta treenailusta hyötyä sillä Filippo sai valloittaa nyt Upean Suuren Vuoren ja sai ihastella maisemia melkein koirkeimmalta mahdolliselta paikalta.

Sää on ollut hieman kosteahko tässä viime päivinä ja pahasti jo näytti siltä, että vuoret jää tältä erää valloittamatta, mutta onneksi parahiksi saatiin tänne kuitenkin kaksi peräkkäistä kuivaa päivää. Näin kalliot saivat oman aikansa kuivahtamiseen ja Filippo pääsi oikein kunnon kalliokiipeily reissulle! Ei muuta kun valjaat niskaan ja räpylät kallionkoloihin!

Ei oikein sanoin eikä kuvin voi välittää sitä mahtavuutta minkä sai kokea kivuttuaan lähitienoon lähes korkeimalle kohdalle. Sieltä sai katsella alas sekä omaan kotikylään että myöskin viereiseen kylään, joka oli suuren vuoren vastakkaisella puolella kotikylään nähden. Italialaisittain ei voi muuta todeta kuin että MERAVIGLIOSO! Eli Mahtavaa!

Nyt on taas luvattu sadetta tuleville päiville, mutta se ei haittaa enää, kun on jotain noin huikeaa muisteltavaa!

Toivotaan että uusi tällainen mahdollisuus tulisi vielä eteen, mutta jos ei tule niin onpahan ainakin kerran koettu!

Levriero è un cane vero!

2010-05-04T09:40:00.002+02:00

Koto Suomessa Filippoa odottaa häne koiraystävänsä Herra Vipetti. Filippolla on kova kova ikävä Herra Vipettiä!

Viime viikonloppuna Filippolla oli vihdoin ja viimein mahdollisuus nähdä Whippetejä tosi toimissa! Tässä kohtuullisen matkan päässä järjestettiin nimittäin “8° Coursing Internazionale” eli vinttikoirien maastojuoksukisat.

Kisat järjestettiin sunnuntaina ja sillon tetysti julkinen liikenne on aika minimissään ja tämän takia Filippo saikin varautua pitkähköön matkaan. Onneksi matka taittui kuitenkin taas kerran aivan mahtavissa maisemissa. Reitti kulki ensin vuorten välissä laaksoissa, rinnettä alas ja ylös ja sen jälkeen se jatkui Garda-järven läntistä rantaviivaa pitkin. Monen monituisen tunnelin läpi tuli mentyä ja osa tunneleista oli niin kaposia, että bussilla oli vaikeuksia vastaan tulevien autojen kanssa. Vaikka vastaan ajoi ihan tavallinen henkilöauto niin ohitukset mentiin etana-vauhtia. Arvatkaa vaan mitä siitä tuli, kun vastaan sattui karavaanari tai toinen bussi! Välillä oli jäätävä tunnelin suuaukolle odottelemaan omaa vuoroa. Huh! Aika taitavia nuo täkäläiset kuskit ovat, kertaakaan ei pelti kolissut! Monet autoilijat olivat jo varmuuden vuoksi kääntäneet sivupeilit turvaan tunneliin tullessaan... Matka oli pitkä, mutta kyllä se kannatti jo ihan vaan niiden maisemien takia!

Yllättävän helposti se kisapaikka löytyi sitten, kun oltiin oikeaan kaupunkiin päästy vaikka Filippolla ei ollut tarkkaa paikkaa edes täysin tiedossa... Hieman vain seikkailumieltä mukana! Tästä kiitos kuulu kyllä opasteille mitä oli oikein mukavasti ripoteltu matkan varrelle.

Valitettavasti aikaa ei kauhean paljon jäänyt paikanpäälle olemiseen. Matkan varrella yksi Filippon busseistakin oli "caput" ja siinä vierähti sitten tovi, kun toimivaa linjuria odoteltiin. Ja sunnuntain takia bussi vuorot kun olivat vähissä niin kotimatkalle piti lähteä hyvissä ajoin. Kyllä siinä kuitenkin päästiin aavistuksen verran kisatunnelmaan sen hetken, kun siellä kerettiin olemaan.
Onneksi kuitenkin juuri silloin, kun Filippo oli kisapaikalla oli Whippetien aika juosta. Tämä oli iloinen yllätys sillä myöskään aikataulua siitä ketkä juoksee millonkin ei Filippolla ollut. Olisikohan Filippossa hieman Hannu-Hanhen vikaa...

Koirat (ainakin useimmat) pinkoivat vieheen perässä minkä kintuistaan pääsivät. Rata näytti melkoiselta... Niin mahottoman tiukkoja mutkia, ja useampia vielä, että koira jos toinenkin kadotti "pupun" kesken kisan ja lähti kirmaamaan omia menojaan. Hieman ehkä olisi odottanut enemmän innokkuutta pupun ajajilta. Monet (eivät kaikki) otti vieheen kiinni lopussa, mutta kunnon "tappamista" ei oikein näkynyt ja usein koirat pian vieheen pysähdyttyä lähtivät haahuilemaan muualle. Myöskin katsomossa oli yllättävän rauhallista. Koirat eivät pahemmin haukkuneet, reuhkanneet eivätkä ulisseet.Viimeiset muistikuvat, kun ovat ratakisoista niin senkin vuoksi meno näytti niin rauhalliselta. Mutta paikka oli oikein kaunis, peltojen ja viinitarhojen ympäröimä ja kansa näytti viihtyvän. Mielellään siellä olisi viettänyt pidemmänkin tovin!
Hannu-Hanhi näytti taas Filippolle nokkaansa, kun oli aika lähte kotia kohti. Alkoi nimittäin sataa juuri, kun kummatkin räpylät oli saatu bussin sisälle. Takasin tulo matkalta jäi sitten maisemat kokonaan katselematta, kun kaikki oli sumun peitossa. Onneksi ne maisemat oli kuitenkin nähty meno matkalla. Toivottavasti kisat saatiin kuitenkin vietyä kunnialla loppuun saakka.

Postia AnkkaJengiltä.

2010-05-02T21:08:00.000+02:00

Tässä eräs kaunis päivä Filippo hengähti puiston penkillä ja raapusteli kuulumisiaan Suomeen tuttavilleen ja ankka ystävilleen. Postia tuli myös takasin päin. Nyt Filippo ylpeänä ilmoittaa, että hänet on hyväksytty AnkkaJengin kannatusjäseneksi! Voihan riemun päivät!
Tervehdys vaan tätäkin kautta kaikille muillekkin AnkkaJengin jäsenille!

Vappu oli täällä erittäin rauhallinen. Kaikki putiikit oli suljettuna ja ihmiset käyskentelivät rauhaisasti kaduilla ja kävivät hörppimässä kaffetta. Oikein mukavaa vaihtelua Suomen överiörinä-meininkiin verrattuna.
Toivottavasti vappu sujui mukavasti ankoilla, ankallisilla sekä ankattomilla ja toivottavasti se kesä alkaa näyttämään merkkejään pikku hiljaa siellä pohjolassakin. Enään kuukausi ja sitten ollaankin jo kesäkuussa!

Urheilua auringon alla

2010-04-26T09:49:00.002+02:00

Lämpöä piisaa niin, että sitä riittäisi jo muillekkin jaettavaksi. Puistot täyttyvät päivisin auringonpalvojista ja vesikin lämpeää pullossa. Vielä ei kuitenkaan ole niin kuuma, että siitä valittaa tarvitsisi... Jätetään ne kuumuudesta valittamiset sitten myöhemmälle kesälle, kun on Oikeasti Kuuma. Nyt on kuitenkin vain +25c päivisin...varjossa...

Filippo on innokas urheilija ja katselee haaveillen suuren suuria vuoria tässä ympärillään. Mahtaa olla aikamoiset näkymät niiden huipulta! Haavelun välissä Filippo päätti päiväkävelyn lomassa käydä treenaamassa kalliokiipeilytaitojaan, jos niitä vaikka joku päivä tarvittaisiin suurten vuorten valloitusta varten. Ja vielä, kun kesän kuumimmat kuukaudet eivät ole tänne ehtineet niin selviää tuollaisesta rehkimisestä ilman pahempaa nestehukkaa. Ja mikä sen mukavampaa kuin hyvän treenin jälkeen pulahtaa lampeen ja sen jälkeen auringon alle loikoamaan.

Italialaisetkin näyttävät urheilevan kohtuullisen paljon. He ovat kovaa kansaa potkimaan palloa, mutta pyöräily on toinen asia mihin täällä ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Näyttää siltä kuin Tour de France olisi jatkuvasti meneillään. Tai tässä tapauksessa ehkä kuitenkin ”Giro d'Italia”. Ohutrenkaisia kilpapyöriä hurahtelee tuon tuossa ohi ja ajajilla aina kunnon tiukat pyöräilyvermeet päällä. Eräskin kilpapyöräilijä setä näytti kaukaa kakskymppiseltä, mutta lähempää katsottuna taisikin olla lähemmäs kahdeksaakymmentä. Taitaa olla hyvää urheilua tuo pyöräily!

Keskustassa näitä pyöräilijöitä näkee sitten paussilla nauttimassa macchiattoja ja tietenkin pizzaa!

Yhden pyöträilykisan päätöksenkin Filippo onnistui näkemään. Jotain Italian ”kovia” nimiä siellä kuulemma oli ollut kisaamassa ja palkintojen jaossa shampanja suihkusi. Hieman hämärän peittoon kisa muuten jäi. Täällä päin kun ei ole ilmeisesti tapana julkisesti pahemmin mainostaa mitään tapahtumia, joten niihin usein törmää enemmän tai vähemmän sattumalta...

Kuvassa Gilberto Simoni

Lähiseutumatkailua

2010-04-14T21:07:00.001+02:00

Nyt on pääsiäiset juhlittu, pääsiäismuna syöty ja vieraatkin lähteneet. Ja todellakin vain yksi pääsiäismuna sillä se oli VALTAVA. Filippo kerkesi tässä viime kuulumisten jälkeen matkustelemaan oikein kauniissa paikoissa ja hyvässä seurassa.

Ensimmäisenä matkakohteena oli historiallinen Verona, jonka monet varmaan tuntevatkin mm. Romeon ja Julian kotikaupunkina. Kaupunki oli oikein kaunis. Filippon oman pienen kotikylän jälkeen Verona tuntui kovin isolta. Kaikki näyttivät olevan kovin kiireisiä kaduilla kulkiessaan ja väkeä tuntui olevan paljon. Turistilaumoja kuljeksi kaikkialla ja autot näyttivät suihkivan jalankulkijoista välittämättä miten sattuu, pakokaasukin tuntui keuhkoissa. Perus kaupunki meininkiä siis. Jos Veronaan saapuisi vaikkapa Roomasta se voisi tuntua pieneltä ja rauhalliselta, mutta kun sinne tulee piskuisesta tuppukylästä niin tunne oli aivan toinen. Siitä huolimatta positiivinen kuva jäi tästä kaupungista ja sitä voi suositella muillekkin matkaajille.

Oli niistä turistilaumoista jotain hyötyäkin. Filippo ei omistanut minkäänlaista turisti infoa kaupungista, mutta nähtävyydet ja muut ”tärkeät” asiat tuli bongattua turistikertymien avulla. Siellä missä käy kova kuhina on varmasti jotain nähtävää! Näin kävi mm. Julian kotitalon kohdalla. Filippo käyskenteli pitkin katuja ja jäi ihmettelemään mistä johtuu yhtäkkinen väenpaljous. Hetken asiaa tutkiskeltuaan Filippo huomasi seisoskelevansa itse Julian kotiportilla ja käväisi sitten itsekkin tarkastamassa Julian kuuluisan parvekkeen.
Veronassa vierähti mukavasti yksi päivä, jonka jälkeen Filippo palasi omaan kyläseensä.

Seuraava reissu suuntasi mahtavan kauniille järvelle, joka sijaitsi upeiden vuorten ympäröimänä. Kaupunki, joka oli järven ääreen rakennettu oli sitten vielä pienepi ja vielä hiljaisempi kuin Filippon oma kylä. Mutta oli se kaunis! Ja vaikka järviin on Suomen oloissa totuttu niin täytyy myöntää, että antaa se ihan oman säväyksensä, kun vastarannalla möllöttää mahtavat lumihuippuiset vuoret. Onhan Suomenkin järvet kauniita, mutta... Pohjois-Italian seutuvilla matkustavien kannattaa ehdottomasti käydä visiitillä jollakin täällä sijaitsevista järvistä!
Filippo tapasi järvellä paljon erilaisia vesilintuja ja Silkkiuikunkin! Liekkö ollut täällä vierailulla Suomesta käsin.

Buona pasqua!

2010-03-28T20:27:00.001+02:00

Filippo siirtyy nyt hetkeksi kestitsemään piakkoin tänne saapuvaa suomen vierastaan ja toivottaakin näin hieman etukäteen Hyvää Pääsiäistä!, jos ei enne sitä nähdä.

Pääsiäisterveisin Filippo

Jäätelö ja kesä

2010-03-26T14:01:00.000+01:00

Mistä tietää, että on kesä? Mm. siitä, että on liian kuuma olla auringossa ja jäätelön hinta on noussut. Toisin sanoen täällä on selvästi havaittu kesän merkkejä! Kaduilla on alkanut myös kuulua vieraita kieliä mm. saksaa ja englantia. Turisteja siis!

Jäätelö on ainakin Filippon mielestä yksi Italian huippu tuotteista. Viime viikolla jäätelöpallon sai hintaan 1,20e, mutta nyt se maksaa 1,30e. Makuja löytyy enemmän kuin kykenee muistamaan, mm. mansikkaa, suklaata, valkoista suklaata, metsämarjoja, vanilijaa, sitruunaa, mandariinia, veriappelsiinia, jugurttia, kahvia, saksanpähkinää, mangoa, pistasiaa, nutellaa, kookosta, banaania, päärynää, kiiviä, persikkaa... ja lista jatkuu. Se mikä tekee italialaisesta jäätelöstä erityistä on MAKU!! Jäätelöt kun maistuvat täsmälleen juuri sille mitä lupaavat. Niihin ei ole käytetty vain sokeria ja makuaineita vaan ihan Oikeita makuja. Esim. sitruunajäätelö on aika mielenkiintoinen kokemus ;) Monesti jäätelöpuodit eli gelateriat tekevät jäätelöt aivan itse siinä samaisessa puodissa missä niitä myyvät. Jäätelöä ostaessa saattaa nähdä takatilaan missä yksi työntekijä vatkaa jäätelöt valmiiksi vitriiniin aseteltaviksi. Joten tällaisesta makuelämyksestä 1,30e tuntuu hyvin kohtuulliselta hinnalta...

Ja kuumuus. Vaikka lämpö on mukavaa niin kerkesi Filippo jo miettiä keskikesän tuskallista auringon porotusta, kun jo nyt auringonpaiste kävi tosiaan niin kuumaksi, että mieluummin tuli hakeuduttua varjoon lepuuttamaan. Jos maaliskuussa voi olla näin lämmin niin miten täällä selviää kesän kuumista kuukausista. Jo aiemmin tulevasta kuumuudesta on osviittaa antanut monien asuntojen ikkunoiden ulkopuolella komeilevat ilmastointilaitemöhkäleet.

Onneksi läheinen ankkalampi antoi mukavaa helpotusta kuumuuteen, kun Filippo kävi pitkästä aikaa siellä tervehtimässä ystäviä ja pulahtamassa raikkaaseen veteen!

Keltapyrstön havainnointia

2010-03-22T20:32:00.001+01:00

Jokapäiväisillä päiväkävelyillään Filippo on tehnyt paljon erilaisia havaintoja pienestä kotikaupungistaan. Mikä onkaan sen mukavampaa, kuin tutkailla ja havainnoida uusia asioita kauniista kaupungista.

Tämän päivän puheenaiheena on teiden nimet. Kun on uudessa kaupungissa niin tulee aika paljon seurailtua tienviittoja ja täällä päin onkin vallan mainioita nimiä niihin laitettu. Päiväkävelyn lomassa voi pitää itselleen vaikka historian tunnin! Tienviitoista löytyy filosofia, fyysikkoa, musikanttia, poliitikkoa, tohtoria, kapusiinimukkia ja paljon tuttuja historian henkilöitä. Viitoihin ei tietenkään ole laitettu vain kyseisen henkilön nimeä vaan siihen on tosiaan rustattu myös syntymä- ja kuolinaika sekä titteli! Tien nimenä saattaa myös olla esim. 24 maaliskuuta 1988. Olisiko se sitten ehkä tien valmistumispäivä vai mikä lie...

Alussa Filippolle meinasi tuottaa päänvaivaa, kun ankka kavereiden kanssa sovittiin tapaaminen paikassa, jonka sijaitsi esim. ”Matti Niemisen tiellä” niin eihän sitä koko nimeä kukaan ole jaksanut esim. karttaan kirjoittaa! Kaveritkin puhuivat vaan ”Niemisen tiestä”. Sitten kun saapuu sinne ”Matti Niemisen tielle” muutaman ylimääräisen mutkan jälkeen niin saattaa siinä ensimmäisen puolentunnin aikana hipiä mieleen pieni uskonpuute, kun ketään ei näy. Onkohan täällä mahdollisesti useampiakin ”Niemisen teitä”...? Niin totta kuin ankan nokka on oranssi niin italialaiset todella myöhästyvät aina! Jos siis olet tottunut noudattamaan aikatauluja niin varaudu odottamiseen.

"Orario continuato"

2010-03-17T12:29:00.000+01:00

Ja just joo...

Maanantai aamuna Filippo päätti lähteä tallustelemaan kaupungin laitamille päin tarkoituksenaan käydä suuressa super kaupassa. Super kaupat ovat siis ehkä n. S-marketin kokoisia. Nämä super kaupat ilmoittavat suurella tekstillä, että ovat aina auki. Ja mitä vielä! Siellä ne loistivat sulki olollaan. Turhaa siis haaveilla kaupassa käynnistä maanantai aamusin Italiassa.

Ei siitä kuitenkaan sen suurempaa vahinkoa sattunut. Ilma oli aivan mahtava. Auringossa lämpö kohosi +20c ja aurinkohan paitoi pilvettömältä taivaalta. Filippo siis nautti täysin rinnoin ihanasta kevätpäivästä ja pitkästä kävelystä kuunnellen peippojen ja mustarastaiden liverrystä ja tuoksutellen kevään ensi kukkasia.

Pastaa, pastaa ja väliin pizzaa

2010-03-13T20:12:00.000+01:00

Filippo vietti päivänsä tavalliseen tapaansa kaupungilla käyskennellen ja aurinkoisesta ilmasta nauttien. Ja kuten monilla italialaisilla on tapana myös Filippo tykkää nauttia kaupungilla vähän pikkusuolaista. Pasticceriat yms. ovat pullollaan erilaisia panineja, piadineja ja calzoneja mistä saa mukavaa vatsantäytettä.

Päivän puolessa välissä vastaan käveleekin useampi italialainen nauttien täytettyä leipästä paperipussista. Myös pizzerioita löytyy lähes joka kadulta ja näyttävät olevan varsinkin nuorison suosiossa. Pizzojen tekemisessä italialaiset käyttävät mukavaa luovuutta. Täytteet ovat aina tuoreista vihanneksista ja juustona mozzarellaa. Täytevalikoimaan kuuluu mm. rucola, munakoiso, kesäkurpitsa, kirsikkatomaattit... Kannattaa kokeilla! (Kuvassa oleva pizza: tomaatti, mozzarella, kesäkurpitsa. Hyvää!!) Niin ja aito italialainen pizzahan on sitten Ohut!

Italiaa ei turhaan kutusta pastan maaksi. Italialaiset itse syövät monesti pastaa vähintään kerran päivässä ja joka päivä! Se on hyvää ja helppo valmistaa. Filippo ei myöskään ole viettänyt kovin montaa pastatonta päivää italiassa. Joskus pasta saattaa olla hyvinkin yksinkertaista, mausteena vain valkosilpulia ja oliiviöljyä ja päälle tietenkin juustoa. Herkullista sekin!

Sunnuntai vs maanantai

2010-03-09T10:34:00.000+01:00

Miten sunnuntai ja maanantai eroavat täällä toisistaan? Eipä juuri mitenkään. Tai no lähinnä oikeastaan maanantai aamu. Lähes kaikki liikkeeta ja kaupat avaavat ovensa maanantaisin vasta siestan jälkeen eli n. 14.30-16. Pitäisiköhän Suomessa kokeilla samanlaista? Ehkä maanantait eivät tuntuisi enää niin kurjilta, kun saisi toipua viikonlopusta pitkään nukkumalla.

(Sunnuntaina muutamaa kahvilaa lukuunottamatta Kaikki täällä on kiinni.)

Suomessa valitetaan kauppojen epämääräisistä aukioloajoista ja muutama extra pyhä sekiottaa suomalaiset täysin, mutta Italiassa aukioloajoista on saatu aikaan ihan uskomaton soppa! Kaikki kaupat saavat ilmeisesti hyvin itsenäisesti päättää millon aukaisevat ja millon sulkevat. Väliin mahtuu vielä siesta jonka jokainen aloittaa ja lopettaa myös omaan aikaansa. Jopa samaan kauppaketjuun kuuluvat yksittäiset kaupat päättävät kukin miten sulkevat ja avaavat.

Kaupat täällä menee muuten pääsäntöisesti kiinni jo n.klo 19.00! Ja Suomessa ei muka riitä, että ne on auki 7-21... niin ja sunnuntainakin vielä!

Filippolle meinasi käydä kalpaten, kun se tutkaili yhden ruokakaupan aukioloaikoja. Räpylä yllätten lipsahti ja Filippo keikahti kaupan kaltereiden ja oven väliin! Filippo meinasi jo hätääntyä, että sinne sitä taidetaan jäädä, mutta onneksi se on näppärä räpylöistään ja pääsi kuin pääsikin kipuamaan pois kiipelistä. Tästedes Filippo muistaa olla varovaisempi ja katsoa tarkemmin millaisille kaiteille sitä mennään keikkumaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Seikkailut jatkukoon.

Herkkumarkkinat.

2010-03-08T08:00:00.003+01:00

Viikonloppu meni Filippolla herkutellen. No se ei ehkä ole yllättävää, koska monet Filippon päivät menevät herkutellessa, mutta nyt lähi-piazzalle oli pystytetty kevään ruokamarkkinat. Herkkuja oli tuotu joka puolelta Italiaa aina Sisiliasta lähtien. Monenmoista eläväistä oli pistetty elottomaksi ja muutamissa kojuissa ollet kokonaiset siat eivät kyllä saaneet vettä herahtamaan kielelle. Myyjät siivuttivat possujen takapuolta leipien väliin ja kauppa näytti käyvän... Onneksi löytyi kuitenkin paljon muutakin ja ankalle sopivampaa sapuskaa. Hirmu paljon mm. erilaisia juustoja ja oliiveja oli laitettu maistille. Hieman epäilytti, kun monet juustoista näyttivät lähinnä myllynkiviltä... Hyviltä kuitenkin maistuivat (useimmat).

Parasta markkinoiden annissa oli kuitenkin suklaa! Yhdessä kojussa suklaasuihkulähde pulppusi herkullisena ja siinä kastettiin tuoreita hedelmiä kuten banaania, mansikkaa, papaiaa, ananasta... Ja toisessa kojussa oli uskomatonta suklaa taidetta! Aidon ruosteisen näköisiä hevosenkenkiä, muttereita, ruuveja, pihtejä etc. ja kaikki ihka aitoa suklaata!

Mukava oli pikku markkinoiden ilmapiiri. Pulut taapersivat innoissaan kojulta toiselle ja myyjien iloinen kailotus raikasi. Prego! Prego! Prego!

Viikonlopun herkkujen syönnin ansiosta Filippo taitaa vaappua kuin ankka vielä alkuviikonkin...

Muista aina, liikenteessä monta vaaraa ompi eessä!

2010-03-07T08:00:00.003+01:00

Kuten moni jo tietää on italialainen liikenne välillä aika hurjaa. Onneksi täällä pohjoisessa ei ihan yhtä hurjaa kuin etelässä. Useimmiten kuitenkin autoissa näkyy kolhu jos toinenkin ja monesti varsinkin sivupeilit ovat kokeneet kovia. Autot parkkeerataan sopivalta näyttävään paikkaan ja jos paikka näyttää siltä, että auto siinä seistessään saattaisi saada muutaman kolhun lisää niin asia korjataan sillä, että jätetään hätävilkut päälle. Kätevää!

Jalankulkija liikenteen keskellä oppii nopeasti pyörittelemään päätään niin, että kerkeäisi huomaamaan eripuolilta suihkivat autot. Myös silloin, kun jalankulkijalle palaa vihreä valo suojatiellä!

Jalankulkijana jalankulkijoiden joukossa ei myöskään ole ihan simppeli homma. Sekin täytyy tehdä italialaisittain. Italialaiset kävelevät nimittäin melko verkkaiseen tahtiin keskellä katua tai seilaavat laidalta toiselle. Tapana on pysähtyä lähes joka näyteikkunan kohdalla tai näpyttämään kännykkää keskelle katua tai sitten muuten vaan keskustelemaan mukavia. Kukaan ei näytä täällä stressaavan siitä, että sattuu ehkä jäämään jonkun toisen tielle. Paikalliset hyppelevätkin näppärästi ja tottuneesti autotien kautta ohi, jos joku sattuu pysähtymään eteen. Kiireisimmät eivät välttämättä vaivaudu edes jalkakäytävällä kävelemään. Sehän on lähinnä pysähtelyä varten... No mutta jos ei ole kiire mihinkään niin miksi kiirehtiä?

Filippo käytti pysähtymisoikeuttaan ja harjoitteli italialaista kävelyä jäämällä ihastelemaan söpöjä Fiat 500 -autoja. Uutta sekä vanhaa.

Naapurikylässä.

2010-03-06T08:00:00.003+01:00

Naapuri ei käynyt Filippon luona kylässä, mutta Filippo kävi naapurikylässä. Päivä oli kauniin aurinkoinen ja taivas lähes pilvetön. Ainoa haitta kauniissa ilmassa oli, ettei ollut tyyntä. Siis tuuli! Täällä kun ei tuule kovin usein, kiitos kauniiden upeiden vuorten, jotka ympäröivät kaupunkia.
Eli sen vuoksi, koska tuuli, eikä ollut täydellisen mukavaa käyskennellä tuntikausia ulkona Filippo päätti lähte autobussi ajelulle.
Bussit kulkevat yllättävän sujuvasti vaikka ollaankin Italiassa. Toki on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että ne tulevat n. 5min aikataulusta jäljessä. Ja silloin tällöin ovat lakossa... Mutta hyvin kulkee! Eikä matkasta tarvitse maksaa kuin 80snt ja lippu on voimassa 70min.
Meno oli vallan vauhdikasta sekä valitettavasti myös aika töksähtelevää kiemuraisilla teillä. Hyvä että penkissä pysyi. Näköalat olivat kuitenkin hienot. Mäkeä ylös, mäkea alas, vuoria, laaksoa, kauniita italialaisa taloja sekä hehtaari kaupalla viinirypäleviljelmiä. Matkan päätepysäkki oli (tietenkin) korkealla mäenrinteellä mistä oli hienot näköalat alas laaksoon ja viiniviljelmille. Filippo päättikin tulla saman reissun myöhemmin uudestaan sitten, kun viinirypäleet ovat kukoistuksessaan!

Nämä pienet kylät ovat hyvin hyvin hiljaisia ainakin päiväsaikaan, kun kaikki on töissä. Kylistä saattaa löytyä pikkiriikkinen kahvila ja ehkä jopa kauppa tai tabaccheria (=tupakkakauppa/lehtikiska/bussilipun ostopaikka...), mutta se on varmaa, että vähintään yksi kirkko on joka kyläpahasessa oli se miten pieni tahansa.

Kesää ja viinirypäleiden kasvamista odotellen!

Buongiorno! Piacere!

2010-03-05T08:00:00.001+01:00

Hyvää päivää! Hauska tutustua!

Italialaiset ovat pääsäntöisesti hyvin mukavaa ja avointa kansaa. Bussissa, junassa, puistonpenkillä tai kaupan vihannesosastolla pääsee usein vaihtamaan sanan tai vaikka viisi jostain jonninjoutavuuksista. Kovinkaan usein italialaiset eivät osaa tai ole halukkaita keskustelemaan englanniksi, joten mukava kielikylpy on tiedossa. Jos onnistut huonosta kielitaidosta huolimatta sanomaan lauseen tai kaksi ymmärrettävästi niin kehuja kielitaidosta satelee samantien! Ranskan- ja saksankielen taito taitaa olla täällä parempi, joten jos jompikumpi niistä sujuu niin saattaa pärjätäkin ilman italiaa. Mutta varsinkaan vanhempi väki ei välttämättä puhu mitään muuta kieltä kuin italiaa.

Päiväkävelyllä Filippo kävi ensin Ankkalammella tapaamassa ankkoja ja sorsia. Ensisilmäyksellä Filippo luuli, että lammenrannalla keikistelee itse Aku Ankka, mutta kun lähempää tuttavuutta päästiin tekemään niin ankka osoittautuikin Aku Ankan kaiman kummin italialaiseksi serkuksi. Juttu lähti siitä kuitenkin mukavasti luistamaan ja ankka pyysi Filippoa lampeen polskuttelemaan, mutta valitettavasti Filippolla oli sovittu tapaaminen pulujen kanssa puistossa, joten uimaan luvattiin tulla toisella kerralla.

Puistossa pulut olivatkin paikalla sankoin joukoin. Puluja näkee usein suurina joukkoina liikkeellä. Niillä on tapana järjestää välillä mielenilmauksia milloin mistäkin asiasta. Tavataan ensin jossain jonka jälkeen liikutaan sitten enemmän tai vähemmän äänekkäästi jollekkin keskeiselle Piazzalle. Useimmiten näitä joukkioita näkee suuremmissa kaupungeissa kuten esim. Milanossa tai Roomassa, mutta kyllä näihin törmää myös pienemmissäkin paikoissa.

Vilskettä ja juttuseuraa puistossa riitti. Pulut olivat kovia puhumaan mm. jalkapallosta. Italialaiset kun ovat kovaa jalkapallokansaa. Melkein joka iikka sitä täällä pelaa. Puluilla oli nyt mielessä MM kisat ja mietintä ja keskustelu liittyi lähinnä siihen minkälaisia erilaisia juhlia voisi järjestää KUN Italia voittaa. Joten pikkuvinkkinä, kannattaa tutustua jalkapalloon, jos haluat varmistaa luistavat jutut italialaisten kanssa.

Päivä oli antoisa ja Filippo sai monta uutta ystävää!

Kahviankka

2010-03-04T06:00:00.001+01:00

Kukapa ei tietäisi, että espresso ja cappuccino ovat kotoisin Italiasta! Suomessa nämä ovat enemmänkin erikoiskahveja, mutta täällä saapasmaassa ei muuta oikeastaan saakkaan. Tai saahan niitä, mutta pohjana on lähes aina tuo suussasulava espresso. Nam! Löytyy espressoa, cappuccinoa, macchiatoa, caffè lattea, latte macchiatoa... ja kaiken näköisiä erilaisia muunnoksia. Kiinnostaisiko kahvi maustettuna suklaalla, gingsengillä tai ehkä pähkinällä?

Eikä siinä vielä kaikki! Nämä kahvit vievät Suomen a.k.a. "Kuravelli" suodatinkahvia 6-0 maullaan, mutta myös hinnallaan. Italia ei muuten ole niin kovin paljon Suomea halvempi maa, mutta kahvi ja viini on halpaa. Herkullistakin herkullisemman cappuccinon saa normi kahvilassa hintaan 1,20e ja makuhermoja hivelevästä macchiatosta saa pulittaa n. euron. Kun vielä otat kahvin "al banco" eli juot tiskillä seisten niin hinnasta lähtee vielä 10-20cnt.

Filippo tunnettuna kahvin ystävänä käykin lähes päivittäin siemailemassa näitä herkkuja kahvilassa. Vaikka hänet myös penninvenyttäjänä tunnetaan niin kahvi on parasta, kun sen saa nautiskella rauhassa pöydässä istuen ja auringossa paistatellen.

Pieni kylpyankka Filippo aloittaa elämäänsä Pohjois-Italiassa, kauniissa vuorten ympäröimässä pienessä kaupungissa.

2010-03-03T12:32:00.004+01:00

Täällä jo puut ja pensaat ovat kauniilla vaaleanvihreillä hiirenkorvilla, kun Suomessa vielä kahlataan loskassa. Ja sekös on pienen ankan mieleen! Ankkalammet ovat olleet sulia jo pitkän aikaa toisin kuin Suomessa, missä ankkakaveri parat joutuvat vielä odottelemaan kohtuuttoman pitkään sopivia uimakelejä.
Filippon päiviin kuuluukin pitkät kävelyretket auringon paisteessa ja usein näillä retkillä tulee tavattua jos jonkinmoista italialaista ankkaa, sorsaa ja pulua. Kotipaikkakunnalta löytyy useampikin kaunis ankkalampi, solisevia puroja ja jokia missä kelpaa polskutella.