Bella Italia, un giorno ci incontreremo di nuovo!

Kaunis Italia, jonain päivänä  tapaamme vielä!

Kamalaa vilsekttä ja vilinää on uuteen kotiin kotiutuminen aiheuttanut, mutta nyt aletaan olla jo voiton puolella.


Viimeiset päivät Italiassa sujui Filippolla oikein mukavasti. Siihen kuului paljon pakkaamista ja tuttujen hyvästelemistä. Ja paljon asioita mitä piti vielä viimeistä kertaa kokea Italian maalla.
Filippon kantakahvilasta tarjottiin puoli ilmaiseksi viimeiset macchiatot, paninit ja mehut lounasaikaan ja Filippon kantajäätelöbaarista tarjottiin ilmaiseksi viimeiset jäätelötuutit. Ikävä tulee näitä herkkuja!!

Ennen lentoa Suomeen Filippo matkusti ensin Milanoon, josta lento sitten seuraavana päivänä lähti. Täytyy sanoa, ettei Milano niin kovasti sykähdyttänyt. Iso kaupunki, jossa paljon liikennettä. Paljon muuta nähtävää Filippo ei sieltä keksinyt, kuin Duomon, joka kyllä oli tosi hieno, ison puiston ja muutaman "riemukaaren". Mutta onpahan Milanokin sitten nähty. Kamalan kallista siellä ainakin oli! Onneksi sentään kiskasta sai ostettua macchiaton 80sentin hintaan ja sellaisen Filippo nautti puiston penkillä.

Kotimatka sujui ilman pahempia kommelluksia ja voi sitä riemua, kun monen kuukauden jälkeen Filippo tapasi ystävänsä Herra Vipetin ja Pikku-Koira Chihuahuan. Oli mukavaa taas olla Suomen raikkaassa kesässä.
Filippo oli kovasti odottanut, että olisi päässyt Herra Vipetin kanssa sähköpupu treeneihin ja muun mukavan liikunnan pariin. Valitettavasti Herra Vipetillä kuitenkin todettiin muutama viikko Filippon paluun jälkeen toisen olkapään jänteessä vamma ja eläinlääkäri kielsi Herra Vipetiltä liikunnan kokonaan ainakin kuukaudeksi! Filippon sitten täytyy tyytä vain muiden haukkujen juoksujen seuraamiseen. Onneksi rata sijaitsee melkein naapurissa niin siellä on helppo piipahtaa.  

Mitä Italiasta sitten jäi mieleen...
Ihanat herkulliset kahvit. (Suomalainen kahvi ei tällä hetkellä maistu juuri muulle kuin lämpimälle vedelle/maidolle/teelle... kaippa siihenkin taas tottuu.)
Jäätelö, jonka vertaista ei mistään muualta voi saada kuin Italiasta.
Vuoret, joita Filippo sai päivästä toiseen ihailla minne ikinä päänsä käänsikään. Niihin tuskin kyllästyy koskaan.
Kauniit vanhat talot ja niiden ihanat puiset ikkunaluukut.
Kahvila kulttuuri. Suomessa kun on vaikea löytää paikkaa missä ei sitä kaljaa kitattaisi.
Iloiset ja ystävälliset ihmiset, joihin on niin paljon helpompi tutustua kuin juroihin suomalaisiin.
Rento elämäntyyli.
Ihana italialainen puheensorina kaupungilla.

Italiassa oli paljon ihania asioita, mutta toisaalta esimerkiksi siihen oli hieman vaikea tottua, että kaikki asiat toimi vähän niinkuin sinne päin. Suomessa kun kaikki on niin täsmällistä. Jos jonkin asian piti (periaatteessa) mennä tietyllä tavalla ja halusi sen kuitenkin menevän toisella tavalla niin aina sai asiat keskusteltua läpi. Toisaalta ihan kiva, mutta toisaalta se sitten ei taas tuo mitään varmuutta minkään asian toimivuudesta ja täsmällisyydestä.
Kauppojen aukioloihin Filippo ei saanut viimeiseen päiväänkään mennessä kunnollista tolkkua. Oli aika kummallinen havainto, kun täällä Suomessa esim. Filippon lähikauppa on auki 7-23 JOKA päivä! Italiassa lähikauppa kun avautui yhdeksän maissa sulki uudelleen kahdentoista aikaan ja avasi taas vähän ennen neljää ja sulkeutui seitsemltä.
No, eiköhän tähän Suomalaiseen täsmällisyyteen ole kuitenkin kohtuullisen helppo taas tottua.

Iso kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet tämän ihanan ajan Italiassa Filippon kanssa niin paikan päällä kuin bloginkin välityksellä!
Suuret kiitokset myös mahtavan ihanalle Italialle, kauniille Alppivuorille ja Filippon sydämmellisen lämpimälle pienelle kotikaupungille Trentolle.

Filippo päättää kerotmuksensa tähän.

GRAZIE PER TUTTI!!! Ci vediamo a dopo!!!

Suomessa!

Filippo palasi hetki sitten Suomeen! Tällä hetkellä on vielä sellaiset kiireet päällä kotiutumisessa uuteen kotiin, että kunnollisen loppuraportin Filippo pistää vielä tänne blogiin sitten kohta, kun kiireet helpottavat.
Mutta mukava on ollut palata ja säätkin ovat suosineet eikä pahempaa shokkia niistä Italian +42c lämpötiloista Suomen lämpöön siirtymisessä ole tullut. Vaikka on täällä pohjolassakin ollut kuuma niin ilma on kuitenkin ollut ihanan raikasta koko ajan verrattuna Italian laaksossa paahtumiseen!

Piakkoin sitten tarkemmat loppu kuulumiset!

Viimeiset visiitit järvillä

Mikä voisikaan olla mukavampaa rankan vuorilla patikoimisen jälkeen, kuin päästä pulahtamaan raikkaaseen järveen. Sempä takia Filippo kävikin vielä tutustumassa muutamiin kauniisiin järviin tässä lähistöllä. Toinen jävistä ei ollut ihan pieni, muttei myöskään kovin isokaan. Sellainen sopiva. Vesi oli ihanan lämmintä ja todella kirkasta. Pohjaan näkyi selvästi vielä jossain neljän metrin syyvyyden tienoilla. Kauniit vuoret ympärillä ja mahtava iso nurminiitty rantana missä kuivatella höyheniä polskuttelun jälkeen.

Toinen järvi minne Filippo pääsi polskimaan oli ihan pikkiriikkinen pinta-alaltaan, mutta syvyydeltään n.16 metriä. Tämä järvi sijaitsi hieman ylempänä vuorilla ja sen vuoksi vesikin oli viileää. Mutta voi miten ihanalta se tuntuikaan pulahtaa kuumana päivänä vilvoittavaan järveen.

 

Näiden lisäksi oli tietenkin käytävä tutustumassa Italian suurimpaan järveen Gardaan. Filippo kävi piipahtamassa Gardan pohjoisimmassa kaupungissa, Riva Del Gardalla. Se oli todella kaunis kaupunki. Melko paljon siellä oli turisteja. Lähinnä saksalaisia. Ja yllätys yllätys kaupunki oli juuri silloin taas jonkin saksalaisen pyöräilykisan päätös etappi ja tämä tietenkin toi kaupunkiin vielä muutaman extra saksalaisen. Tällä kertaa pyöräilijöiden ei tarvinnut uiskennella suihkulähteessä vaan kisaajaat ajoivat pyörineen päivineen suoraan järveen!

Rivalla Filippo myös tapasi hieman kaukaisempia pikkuserkkuja kauniita auringossa hienosti hohtavia joutsenia. Niiden kanssa Filippo surusteli hetken ja vaihtoi viimeisemmät kuulumiset. Filippo lupautui viemään myös terveiset kaikille Suomen joutsenille. Gardan seutu on kyllä mahtavan näköistä ja Filippo elättelee toivoa, että joskus sitten Suomeen asettumisen jälkeen olisi mahdollista lähteä sinne lomailemaan. Gardan ympäristössä menee mm. paljon hienoja pyöräily reittejä mitkä ovat varmasti näkemisen arvoisia.

Nyt on Filippolla menossa ihan vihoviimeiset päivät täällä Italiassa ja kova pakkaaminen onkin jo käynnissä. Piakkoin on aika tavata kaikkia ihania ystäviä joita Suomen maassa on odottamassa!

"Mä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin tietenkin..."

Filippon aika Italiassa alkaa käymään vähiin, mutta vielä ennättää kokea uusia asioita! Filippo on mm. käynyt patikoimassa kahdelle suurelle vuorelle. Ensimmäinen reissu vei n. 2300 metriin ja toinen 2100 metriin.

Vuoristot ovat mahtavaa patikka seutua ja reissut kestivät semmoiset 6-7 tuntia kumpainenkin (siis pelkkä patikointiosuus, matkat paikan päälle sitten erikseen). Kyllä sen sai pienissä räpylöissään tuntea, että nyt on tullut patikoitua! Maisemat olivat henkeäsaplaavan kauniita ja niitä olisi voinut jäädä ihastelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Toisella retkellä Filippo pääsi näkemään kauniin piskuisen (ja hyisen kylmän) vuoristolammen ja lunta keskellä kuumaa kesää. Toisella retkellä taas vastaan tuli kauniita Edelweiss-kukkia eli Alppitähtiä. Alppien kaunis ja ainutlaatuinen ja rauhoitettukin kukka. Ja vuorenrinteillä loikki jonkin sortin vuoristo vuohiakin! Patikointi oli välillä henkeäsalpaavaa muutenkin kuin maisemien takia... Maasto nimittäin oli välillä pelkkää kivisilppua, ei kasvustoa rinteillä mikä pitäisi maanpaikallaan, jos sattuisi polulta lipsahtamaan ja polut olivat juuri sen verran leveitä, että siihen nyt yksi polku mahtui. Onneksi tällaisia kohtia ei ollut sentään koko matkaa ja niistäkin selvittiin! Kyllä on hatun noston paikka vuorten vuohille, kun ne tuollaisissa maastoissa loikkivat.

Retkillä Filippo tapasi muutamia ”Alppi-ukkeleita”, kiven kovassa kunnossa olevia vanhemman polven alppilaisia.

Toisella reissulla taukoa pidettäessä Filippo yhtäkkiä huomasi, että yksi seurueessa ollut setä oli hävinnyt. Hetken päästä ilmeni, että tälle oli tauko jo riittänyt ja hän oli päättänyt tehdä juoksulenkin lunta pitkin vuoristoa ylös päin. Tauon päätyttyä Alppi-ukkeli piti huhuilla alas sieltä rinteeltä, että nyt pitäisi taas jatkaa matkaa. Kilometrin tai parin lenkin setä oli siinä heittänyt vuorta ylöspäin ihan vaan lämpimikseen... Vielä kovemmassa kunnossa oli sedän koira ”Cane Caduto”, jonka lenkille kokonaisuudessaan tuli matkaa varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin muille, koiran juostessa koko ajan edestakaisin. Cane Caduto tarkoittaa tippunutta koiraa ja nimen haukku oli saanut siitä, että kerran se oli yhdellä reissulla hävinnyt ja pari päivää sitä oltiin etsitty ja lopulta se löydettiin tippuneena vanhaan hopeakaivokseen. Onneksi koira polo oli siitä näemmä hyvin selvinnyt.

Toisella retkellä tuli vastaan samanmoinen Alppi-ukkeli. Filippon reitti käsitti tällä kertaa kolme eri huippua minne kiivettin samalla vuorella. Ja aikaa niiden kulkemiseen kului. Tarkempaa aikaa Filippo ei katsonut, muuta kun että kuluihan sitä. Niin ja tämä Alppi-ukkeli oli JUOSSUT nämä huiput läpi n. 50 minuuttiin. Filippo tapasi tämän sedän viimeisellä huipulla ja siinä se istuskeli kuin ei mitään kummempaa olisi ollut puuhailemassa. Aikamoisia veijareita nuo alppilaiset!

Jäätelö ja Sprizit avuksi kuumuuteen!

Ympäri Eurooppaa lämpölukemat ovat olleet vahvasti helteen puolella kuten myöskin täällä Pohjois-Italiassa. Tätä nykyä +30c tuntuu jo olevan kohtuullisen mukavan ”viileä” ilma sillä pahimpina päivinä mitari kipuaa täällä laaksossa +42c! Ja Filippokin voi toden totta sanoa että, sillon on Kuuma! Ei auta kotona ikkunan avaaminen. Koitat avata ikkunaa niin sormet palaa koska ikkunan kahva on tuli kuuma ja kun ikkunan saa auki niin tuntuu lähinnä siltä kuin joku puhaltaisi hiustenkuivaajalla kuumaa ilmaa sisälle päin...

Onneksi kaunis kaupunki tarjoaa viilennys mahdollisuuksia mm. jääkahvien, isojen jäätelöannosten ja Sprizin muodossa. Mahtavat jäätelöannosket ovat marjojen ja hedelmien kanssa niin valtavia että ne voisivat riittää Filippolle melkein koko viikon tarpeikisi. Ja tämä Spriz on Pohjois-Italiassa paljon juotu juoma. Raikkaan oranssi, jääpaloilla ja tuoreella appelsiinin viipaleella täydennetty alkoholipitoinen juoma. Harvoin näkee kahvilaa, jossa ei ainakin muutama tätä juomaa olisi nauttimassa. Sitä lipittävät niin nuoret kuin vanhatkin.

Filippo on muutamaan otteeseen käynyt visiitillä tuolla vuorilla. Ja voi että miten ihanan raikas ilma siellä onkaan! Lämpöä on n. 10c vähemmän kuin alhaalla laaksossa. Kaupunki tyhjeneekin joka viikonloppu melkein kokonaan, kun kaupunkilaiset pakenavat kuumuutta vuoristoon.

Filippo lupaa piakkoin kertoa yhdestä hienosta reissustaan ehkä tämän reissun upeimmissa maisemissa!

Paahteinen sunnuntai

Filippo kävi tänään oikein mukavalla sunnuntaikävelyllä. Vaikka aurinko paahtaa tukahduttavasti niin onneksi kastelulaitteet toimii ja kukat pysyy loistossaan. Italialaiset näyttävät pitävän kauniista kukista. Kaupungin joka kolkka on nimittäin täynnä upeita kukkaistutuksia. Niitä ja vähän muutakin maisemaa Filippo tallensi kameralle tämän päiväisen kävely reissun aikana.

Kaupunki oli hiljentynyt sunnuntain viettoon ja kadut ammottivat tyhjyyttään. Onneksi jäätelöbaarit sentään pitivät ovensa avoinna ;)
Kyllä voi sanoa, että näissä maisemissa kelpaa tehdä sunnuntaikävely jos toinenkin!
Kuvat puhukoot tällä kertaa puolestaan:

Uskomattoman K U U M A !!

Lämpöä on päivittäin n. +35c eikä edes illalla kuumuus oiken helpota. Vielä n.klo 22 aikoihin mittarit näyttää +30c... Eikä riitä, että on vaan kuuma, mutta kun tämä Filippon kotikaupunki on vielä Erityisen tuskallisen kuuma. Kaikki tuntuvat sitä valittavan, paikalliset sekä vierailijat.. Syy on siinä, että kaupunki sijaitsee laaksossa isojen vuorten ympäröimänä ja lämmin ilma kasautuu tänne alas eikä se sitten vaihdu juuri nimeksikään. Jäätelön syönnistäkin on tullut taitolaji, on oltava hurjan vikkelä, jotta kerkeäisi edes hieman sitä maistamaan ennen kuin se on kokonaan sulanut pois...

Onneksi kaupunki on ollut viisas ja ympäriinsä on pystytetty erilaisia ”vesiposteja” mistä tulee juomakelpoista vettä, jolla saa janonsa sammutettua ja juoma astiansa täytettyä.

Tässä eräs päivä Filippo törmäsi Tour Transalp pyöräily tapahtumaan. Kaupungin keskus Piazza oli muuntautunut tällä kertaa pyöräily kisan päätös etapiksi. Filippon saapuessa paikalle maaliviivalla raksuttava kello tikitti jo yli viittä tuntia ja pyöräilijöitä saapui maaliin tasaista tahtia. Aikamoisen urheilusuorituksen olivat tehneet tässä kuumuudessa!

Piazzalla pyöräilijät sitten kylpivät suihkulähteessä kuin ankat konsanaan! Oli tainnut tulla hiukkasen kuuma...

Täytyy vielä mainita, kun noista jäätelöistä on ollut jo aikaisemmin puhetta, kuinka hirmuisesti täältä löytyy eri makuja niin Filippopa maistoi yksi päivä OLUT-jäätelöä! Ihan normaalin näköistä jäätelöä mikä maisui ihan oikesti OLUELLE! Se oli kyllä aikamoisen erikoinen makuelämys se...